SVL 2 | WPC 2

Karviassa toimi varavankila vuosina 1935–1960. Varavankilan oli määrä loppua vuonna 1939, jolloin tavoitteena olleet soiden raivaukset ja uudisasutustilojen rakentamiset olisi saatu valmiiksi. Talvisodan myötä tilanne muuttui ja lopulta Karviassa oli varavankila vuoteen 1960 asti. Tämän jälkeen varavankilan tiloissa toimi lähes 10 vuotta erityistyölaitos asevelvollisuudesta kieltäytyjille.

Talvi- ja jatkosodan aikaan varavankila toimi siis myös sotavankileirinä nro 2. Svl 2 toimi Karvian puolella varavankilan tiloissa Alkkiassa ja työsiirtolassa Tuohisalossa sekä Tuohisalon alaleirillä Rihkaassa Parkanon puolella sekä naisvankien sijoituspaikassa. Todennäköisesti naisvangit oli sijoitettu parakkiin Koura-järven lähistöllä Rihkaan ja päävankilan väliseen maastoon. Jatkosodan aikaan svl 2 oli toiminnassa elokuusta 1941 lokakuuhun 1942.

Karvia had a reserve prison from 1935 to 1960. The reserve prison was supposed to close in 1939, when the goal of draining the swamps and building new settlements would have been achieved. The Winter War changed the situation, and the reserve prison in Karvia remained in operation until 1960. After that, the reserve prison premises were used for almost 10 years as a special work camp for people who refused to do their military service.

During the Winter War and Continuation War, the reserve prison also served as prisoner-of-war camp no. 2. War Prison Camp 2 operated on the Karvia side in the reserve prison facilities in Alkkia and the labor camp in Tuohisalo, as well as in the Tuohisalo subcamp in Rihkaa on the Parkano side and in the women’s prison in Koura. It is likely that the female prisoners were placed in barracks near Lake Koura in Rihkaa, in the area between the main prison and the subcamp. During the Continuation War, Svl 2 was in operation from August 1941 to October 1942.

Jatkosodassa Suomi sai sotavankeja eri arvioista riippuen noin 67 000. Määrät eivät ole tarkkoja, sillä tuhansia vankeja arvioidaan kuolleen jo ennen heidän kirjaamistaan minkään leirin alaisuuteen. Vankimäärä oli joka tapauksessa valtava ja leirejä oli ympäri silloisen Suomen useita kymmeniä. Sotavangeista arvellaan kuolleen noin 19 000 ja joissain arvioissa todennäköisesti yli 22 000. Kuolinsyy löytyy arkistoista noin 17500 sotavangille. Valtaosa menehtyi talvella 1941–1942 aliravitsemuksesta johtuneeseen nääntymiseen ja sen aiheuttamiin muihin sairauksiin.

Vankilat ja sotavankileirit olivat paikkakunnilleen tärkeitä ja Karviassakin kunta teki vuosien mittaan useita puoltopyyntöjä vankilan ja sotavankien säilymisestä paikkakunnalla. Vaikka sotavankeja ja vartijoita siirrettiin eri leirien välillä runsaasti, sotavankileirit kuitenkin työllistivät suoraan ja välillisesti myös paikkakuntalaisia. Sotavangit nähtiin paikkakunnalla lisäksi tärkeänä työvoimana, kun oma työkykenevä väki oli rintamalla. Sotavangit päätyivät töihin yksittäisille maatiloille kunnan työvoimalautakunnan organisoinnin kautta.

Puna-armeijassa palveli jatkosodassa joidenkin arvioiden mukaan 800 000 naista eri sotilaallisissa tehtävissä, partisaanijoukoista tarkka-ampujiin ja paljon sanitääritehtävissä. Talvisodassa jäi vangiksi vajaan kuuden tuhannen miessotavangin lisäksi kaksi naista, joista toinen oli sotavankina Karviassa. Jatkosodan aikana naissotavankeja jäi kiinni noin 200. Sotavankileiri 2:sta tekee erityisen juuri se, että sinne sijoitettiin suurin osa jatkosodan aikana kiinniotetuista naissotavangeista. Päiväkirjoista laskettuna naissotavankeja tuotiin 180, mutta määrässä on välillä eri sotasairaaloihin ja takaisin siirrettyjä, joten oikeampi luku on noin 160. Määrä on joka tapauksessa huomattava. Lapsia naissotavankien kanssa tuli svl 2:een yksi ja leirillä myös syntyi yksi lapsi.

Karviassa sotavankeja oli jatkosodan aikaan eri lähteiden mukaan kirjoilla yhteensä noin 1000. Määrää on sodan jälkeen yritetty selvittää mm. oikeudessa vankilanjohtajan ollessa syytettynä rikkomuksista, mutta lausunnot olivat eriäviä. Vankimäärästä oli päivittäin satoja vankeja eri työkomennuksilla. Sotavangeista kuoli eri lähteiden mukaan noin 270. Vaikka ajanmukaisesti kaikesta pidettiin tarkkaa kirjaa, niin luvuissa on heittoa muutamia kymmeniä ja osa työkomennuksella kuolleista vangeista on haudattu muualle. Pääosa kuolleista sotavangeista on joukkohaudassa lähellä Rihkaan alaleiriä. Sotavangit haudattiin paperisissa ruumispusseissa tai heidän itselleen tekemissään lautaisissa arkuissa. Naissotavankien kuolemista ei Karviassa ole varmuutta, mutta noin kolmen osalta on itselleni herännyt epäilys, joista yhden kohdalla on hautapaikaksi merkitty naiset.

During the Continuation War, Finland took approximately 67,000 prisoners of war, according to various estimates. The numbers are not exact, as thousands of prisoners are believed to have died before they were registered at any camp. In any case, the number of prisoners was enormous, and there were dozens of camps throughout Finland at the time. It is estimated that approximately 19,000 prisoners of war died, and some estimates put the number at over 22,000. The cause of death can be found in the archives for approximately 17,500 prisoners of war. The majority died in the winter of 1941–1942 from starvation and other illnesses caused by malnutrition.

Prisons and prisoner-of-war camps were important to their local communities, and over the years, the municipality of Karvia made several requests for the prison and prisoners-of-war to remain in the area. Although prisoners of war and guards were frequently transferred between different camps, the prisoner-of-war camps also employed local people directly and indirectly. Prisoners of war were also seen as an important source of labor in the area, as the local working-age population was at the front. Prisoners of war ended up working on individual farms through the municipality’s labor board.

According to some estimates, 800,000 women served in the Red Army during the Continuation War in various military roles, from partisan troops to snipers and many in medical roles. In the Winter War, in addition to nearly 6,000 male prisoners of war, two women were taken prisoner, one of whom was held in Karvia. During the Continuation War, approximately 200 female prisoners of war were captured. What makes Prisoner of War Camp 2 special is that it housed most of the female prisoners of war captured during the Continuation War. According to the diaries, 180 female prisoners of war were brought there, but this number includes those who were transferred to various military hospitals and back, so the more accurate figure is around 160. In any case, the number is considerable. One child came to War Prisoner Camp 2 with the female prisoners of war, and another child was born in the camp.

According to various sources, there were approximately 1,000 prisoners of war in Karvia during the Continuation War. After the war, attempts were made to determine the exact number, for example in court when the prison warden was charged with violations, but the statements were conflicting. Hundreds of prisoners were assigned to various work duties every day. According to various sources, approximately 270 prisoners of war died. Although accurate records were kept at the time, the figures vary by a few dozen, and some of the prisoners who died while on work duty were buried elsewhere. Most of the dead prisoners of war are buried in a mass grave near the Rihkaa subcamp. Prisoners of war were buried in paper body bags or in wooden coffins they had made themselves. There is no certainty about the deaths of female prisoners in Karvia, but I have my suspicions about three of them, one of whom is marked as buried in the women’s grave.

Sotavankileireillä miesvartijat olivat yleisesti nostoväkeä eli varareservin liian nuoria, iäkkäitä tai muulla tavalla sotaan sopimattomia tai sodassa haavoittuneita. Leireillä työskenteli vartijoiden, lottien ja pikkulottien lisäksi lääkäreitä ja vähäisissä määrin joitain siviilihenkilöitä. Leireillä vieraili lisäksi mm. päämajan edustajia, tarkastajia ja pappeja.

Naissotavankeja vartioivat naiset. Kokeneista naisvanginvartijoista oli pulaa, mutta heitä saatiin mm. Hämeenlinnan naisvankilasta. Päiväkirjoista laskettuna naisvanginvartijoita oli svl 2:ssa yhteensä kuusi.

In prisoner-of-war camps, male guards were generally ”lifters”, i.e., spare reserves who were too young, too old, or otherwise unfit for war, or who had been wounded in battle. In addition to guards, Lotta women, and Lotta girls, doctors and a small number of civilians worked at the camps. The camps were also visited by representatives of the headquarters, inspectors, and priests, among others.

Female prisoners were guarded by women. There was a shortage of experienced female prison guards, but they were recruited from places such as the Hämeenlinna women’s prison. According to the diaries, there were a total of six female prison guards at SVL 2.

Sotavangeilla teetettiin pääosin hyvin raskasta fyysistä työtä. Sotavangeilla teetetty työ oli hyvin raskasta. Vaikka työntekoa ja sen olosuhteita säädeltiin ja oli mm. pakkasrajoja, tuntimääriä ja lepopäiviä, niin fyysisesti raskaan työn tekeminen heikolla ruoalla ja huonoilla varusteilla oli vääjäämättömästi hyvin monelle hyvin kohtalokasta.

Karvian kautta työkomennuksilla olleet vangit tekivät jatkosodan aikana töitä mm. vankilan pelloilla, metsissä ja soilla, valtion metsätyömailla, satamissa, rautateillä, kaivoksilla, kartanoissa, erilaisissa tehtaissa ja maatiloilla. Työkomennuksia oli niin Karviassa, Parkanossa, Porissa, Raumalla kuin Tampereella, Akaassa, Turun seudulla jne. Talvisodan aikana työtä tehtiin pitkälti vankilan soilla ja metsissä.

Myös naissotavangit tekivät työtä, svl 2:ssa he pesivät ja korjasivat vaatteita, nostivat turvetta ja kävivät metsätöissä. Esimerkiksi 30 naissotavangin tehtävänä oli kantaa 10m3 kuivia halkoja noin 200 m etäisyydeltä.

Prisoners of war were mainly assigned to very heavy physical labor. Although the work and working conditions were regulated and there were limits on working in freezing temperatures, working hours, and days off, physically demanding work with poor food and inadequate equipment was inevitably fatal for many.

During the Continuation War, prisoners on work assignments in Karvia worked in prison fields, forests, and swamps, on state forestry sites, in ports, on railways, in mines, on estates, in various factories, and on farms. Work assignments were located in Karvia, Parkano, Pori, Rauma, Tampere, Akaa, the Turku region, etc. During the Winter War, work was largely carried out in the prison’s bogs and forests.

Female prisoners also worked; in svl 2, they washed and repaired clothes, dug peat, and worked in the forests. For example, 30 female prisoners were tasked with carrying 10 m3 of dry firewood from a distance of about 200 m.